Uplink data measurement and analysis for 5G eCPRI radio unit

Abstract. The new 5G mobile network generation aims to enhance the performance of the cellular network in almost every possible aspect, offering higher data rates, lower latencies, and massive number of network connections. Arguably the most important change from LTE are the new RU-BBU split options for 5G promoted by 3GPP and other organizations. Another big conceptual shift introduced with 5G is the open RAN concept, pushed forward by organizations such as the O-RAN alliance. O-RAN aims to standardize the interfaces between different RAN elements in a way that promotes vendor interoperability and lowers the entry barrier for new equipment suppliers. Moreover, the 7-2x split option standardized by O-RAN has risen as the most important option within the different low layer split options. As the fronthaul interface, O-RAN has selected the packet-based eCPRI protocol, which has been designed to be more flexible and dynamic in terms of transport network and data-rates compared to its predecessor CPRI. Due to being a new interface, tools to analyse data from this interface are lacking. In this thesis, a new, Python-based data analysis tool for UL eCPRI data was created for data quality validation purposes from any O-RAN 7-2x functional split based 5G eCPRI radio unit. The main goal for this was to provide concrete KPIs from captured data, including timing offset, signal power level and error vector magnitude. The tool produces visual and text-based outputs that can be used in both manual and automated testing. The tool has enhanced eCPRI UL datapath testing in radio unit integration teams by providing actual quality metrics and enabling test automation.Uplink datamittaukset ja -analyysi 5G eCPRI radiolla. Tiivistelmä. Uusi 5G mobiiliverkkogeneraatio tuo mukanaan parannuksia lähes kaikkiin mobiiliverkon ominaisuuksiin, tarjoten nopeamman datasiirron, pienemmät viiveet ja valtavat laiteverkostot. Luultavasti tärkein muutos LTE teknologiasta ovat 3GPP:n ja muiden organisaatioiden ehdottamat uudet radion ja systeemimoduulin väliset funktionaaliset jakovaihtoehdot. Toinen huomattava muutos 5G:ssä on O-RAN:in ajama avoimen RAN:in konsepti, jonka tarkoituksena on standardisoida verkkolaitteiden väliset rajapinnat niin, että RAN voidaan rakentaa eri valmistajien laitteista, laskien uusien laitevalmistajien kynnystä astua verkkolaitemarkkinoille. O-RAN:n standardisoima 7-2x funktionaalinen jako on noussut tärkeimmäksi alemman tason jakovaihtoehdoista. Fronthaul rajapinnan protokollaksi O-RAN on valinnut pakettitiedonsiirtoon perustuvan eCPRI:n, joka on suunniteltu dynaamisemmaksi ja joustavammaksi datanopeuksien ja lähetysverkon suhteen kuin edeltävä CPRI protokolla. Uutena protokollana, eCPRI rajapinnalle soveltuvia data-analyysityökaluja ei ole juurikaan saatavilla. Tässä työssä luotiin uusi pythonpohjainen data-analyysityökalu UL suunnan eCPRI datalle, jotta datan laatu voidaan määrittää millä tahansa O-RAN 7-2x funktionaaliseen jakoon perustuvalla 5G eCPRI radiolla. Työkalun päätarkoitus on analysoida ja kuvata datan laatua laskemalla datan ajoitusoffsettia, tehotasoa, sekä EVM:ää. Työkalu tuottaa tulokset visuaalisena ja tekstipohjaisena, jotta analyysia voidaan tehdä niin manuaalisessa kuin automaattisessa testauksessa. Työkalun käyttöönotto on tehostanut UL suunnan dataputken testausta radio-integrointitiimeissä, tarjoten datan laatua kuvaavaa metriikkaa sekä mahdollistaen testauksen automatisoinnin

Evaluation of the network performance in a high performance computing cloud

Pilvipalvelut mahdollistavat resurssien joustavan käytön. Erityisesti niin sanoituissa Infrastructure-as-a-Service -pilvipalveluissa käyttäjän voivat virtualisoinnin kautta ajaa sovelluksiaan omissa virtuaalikoneissaan ja siten muokata sovellusten ajoympäristöä omien tarpeidensa mukaan. Näissä palveluissa käytettävä virtualisointi lisää yleisrasitetta, joka heikentää sekä laskennan että I/O-laitteiden suorituskykyä. Tässä työssä evaluoidaan tällaisen pilvipalvelun verkon suorituskykyä. Palvelussa käytetty verkkoteknologia pohjautuu InfiniBand-arkkitehtuuriin, joka on yleinen teknologia erityisesti suurteholaskennassa käytettävissä klusterijärjestelmissä. Evaluointimenetelmät tutkivat verkon latenssia ja läpisyöttöä (engl. throughput) eri skenaarioissa, joissa suureita tutkitaan sekä ilman virtualisointia että virtualisoinnin kanssa. Skenaarioiden tarkoituksena on kartoittaa yleisrasitteeseen voimakkaimmin vaikuttavia tekijöitä. Tämän lisäksi työssä evaluoidaan erityistä SR-IOV-teknologiaa, joka mahdollistaa fyysisen laitteen esittämisen joukkona virtuaalikoneisiin liitettäviä virtuaalilaitteita. Teknologian avulla voidaan yleisesti tehostaa I/O laitteiden suorituskykyä virtuaalikoneissa. Tämän evaluoinnin yhteydessä käytettävissä InfiniBand-laitteissa on SR-IOV-tuesta ollut kehitysversio, jota on testettu evaluoitavassa järjestelmässä. Evaluoinnin tulokset osoittavat käytettävän tunnelointiprotokollan sekä virtualisoinnin I/O-tuen puutteen aiheuttavan suurimmat suorituskyvyn menetykset evaluoiduissa skenaarioissa. Evaluoitu SR-IOV-teknologia on tulosten perusteella kaikissa tapauksissa suositeltava käyttöönotettava teknologia suorituskyvyn parantamiseksi.The cloud services enable a flexible use of resources. Especially in so called Infrasturcture-as-a-Service style cloud services the users can run their own applications in their own virtual machines and so customize the whole execution environment as needed. However the virtualization introduces an overhead which decreases the performance of computation and I/O-device access. This work contains a network performance evaluation of this kind of cloud service. The service uses InfiniBand as its network interconnect solution, a technology often used in high performance computing clusters. The evaluation methods study the network latency and throughput in different scenarios. In these scenarios the metrics are studied with and without virtualization. The purpose of these scenarios is to study the major contributing sources for the introduced overhead. This work also contains an evaluation of SR-IOV technology, which enables the mapping from physical device into multiple virtual functions which can be assigned directly to virtual machines. The technology can be used to improve the performance of I/O devices. In this work the SR-IOV technology is studied with InfiniBand devices which are currently having an experimental support for SR-IOV. The evaluation results show that the tunneling protocol used and the lack of hardware support for virtualized I/O are causing the biggest performance losses in the evaluated scenarios. The evaluated SR-IOV technology is, based on the evaluated scenarios, desired in all cases to improve the performance

Lannerangan ja reisiluun kaulan luunmäärän muutokset nivelreumaa pitkään sairastaneilla aikuisilla ja premenopausaalisilla naisilla, sekä aktiivista että remisioossa olevaa lastenreumaa sairastavilla nuorilla aikuisilla huomioiden nivelreumaa sairastavien osteoporoosilääkkeiden käyttö

ABSTRACT The purpose of this study was to explore bone mineral content (BMC) and bone mineral density (BMD) development and related factors in patients with rheumatoid arthritis (RA) between 15 and 20 years from disease onset (I), in premenopausal women with RA (II), and in young adults with juvenile idiopathic arthritis (JIA) (III), and to ascertain osteoporosis (OP) drug use in patients with early RA (IV). BMD of the lumbar spine and the femoral neck were measured by dual-energy X-ray absorptiometry in patients with RA in two longitudinal studies and in young adults with JIA in a cross-sectional study. In assessing BMD at 15 years from disease onset in an inception cohort of RF-positive RA patients, it was found that eighteen out of 59 (31%) patients had OP. However, the decreases in central bone mineral in this patient group were of low degree and after the subsequent five years no essential change in central BMD was found. None of the explanatory variables: sex, age, ESR, HAQ, Larsen score, and cumulative prednisolone dose between 15-20 years from disease onset, proved to be a significant predictor of BMD change at the lumbar spine and femoral neck from 15- to 20-year check-ups (I). In assessment of BMC and BMD development in premenopausal, regularly cycling RA patients with and without GCs and in controls, it was found that RA patients with GCs had lower BMD values than those without GCs at commencement of follow-up. Furthermore, the mean BMD decreased significantly in both lumbar spine (P 0.002) and femoral neck (P smaller than 0.001) only in the RA patients with GCs during the 2-year follow-up. However, there was no statistically significant difference between the three groups in change in BMC or projectional area in the lumbar spine or femoral neck. Comparing results on bone mineral density change between the three groups it is relevant to report changes both in bone mineral content and in projectional area to clarify the basics of the bone mineral density change. BMD is expressed as BMC per projectional area. Only weight was found to be a significant predictor of BMD change (II). Assessment of BMC and BMD development in young adults with JIA and controls assumed to have reached their peak bone mass, showed that three (2.6%) out of 116 patients with JIA had OP. The male and female JIA patients had lower weight- and height-adjusted BMD values in the femoral neck than the controls. Dividing the patients into two groups, those with active and those with inactive JIA, both groups had lower BMC values in the femoral neck than the controls (P smaller than 0.001). Comparing BMC values in the femoral neck in both men and women with JIA a difference was found only among men (P 0.006). Among men, use of GCs and weight were significantly associated with BMC in the femoral neck. Among women, use of GCs, weight and also height were associated statistically significantly with BMC in the femoral neck, and among women GC use and height were also associated with BMC in the lumbar spine (III). A total of 14 878 incident cases of RA were studied when evaluating the implementation of pharmaceutical OP drug use. Out of this total, 1351 (9%) patients with RA had purchased OP drugs, mainly bisphosphonates, during the first year after commencement of antirheumatic treatment. Of GC users, 14% of women and 6% of men were prescribed OP drugs. In addition, 8% of females and 3% of males not taking GCs received OP medication. Women were more prone to use OP medication. Of the RA patients who took GCs, 38% of women and 24% of men received concomitant calcium and vitamin D preparations by prescription during the same year, whereas the corresponding percentages for patients without GCs were 21% and 13%. (IV). Study results suggest that bone loss takes place in earlier disease course in RA and JIA and bone loss is in the long-term disease course in RA of low degree. Further studies are needed to elucidate bone loss and OP development in early rheumatoid arthritis and to better focus the timing and means of OP prevention.Lannerangan ja reisiluun kaulan luunmäärän muutokset nivelreumaa pitkään sairastaneilla aikuisilla ja premenopausaalisilla naisilla, sekä aktiivista että remisiossa olevaa lastenreumaa sairastavilla nuorilla aikuisilla huomioiden nivelreumaa sairastavien osteoporoosilääkkeiden käyttö. Luun määrää ja luuntiheyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin kahdessa nivelreumapotilaiden seurantatutkimuksessa ja lastenreumaa sairastavien nuorten aikuisten poikittaistutkimuksessa. Nivelreumapotilaiden osteoporoosilääkkeiden käyttöä vuosina 2000-2007 tutkittiin Kansaneläkelaitoksen rekistereistä huomioiden kortisonia käyttävien nivelreumapotilaiden luuston suojaaminen. Ensimmäisessä osatyössä varhaiseen seropositiiviseen nivelreumaan sairastuneita aikuisia oli seurattu vuodesta 1973 - 1975 Reumasäätiön sairaalassa, Heinolassa. 74 potilasta osallistui 15-vuotisseurantaan ja uudelleen 59 potilasta 20-vuotisseurantaan, jolloin heiltä mitattiin lannerangan ja reisiluun kaulan luuntiheydet. Tutkittavien taudin aktiivisuutta, toimintakykyä, reumalääkkeiden ja kortisonin käyttöä arvioitiin. Osteoporoosia löytyi 15 vuotta nivelreumaan sairastumisesta noin kolmannekselta potilaista. Noin puolella nivelreumapotilaista olivat lievästi alentuneet luuntiheysarvot. Verrattaessa luuntiheyksiä saman ikäiseen väestöön nivelreumapotilaiden luuntiheydet olivat vain lievästi alentuneet. Tutkittavien luuntiheyksissä lannerangassa ja reisiluun kaulassa ei tapahtunut juurikaan muutosta viiden vuoden seurannan aikana. Mikään tutkituista kliinisistä tekijöistä ei selittänyt luuntiheyksien muutosta. Toisessa osatyössä 74 nivelreumaa sairastavan naisen sekä 43 terveen verrokin lannerangan ja reisiluun kaulan luuntiheydet mitattiin tuplamittauksin kahden vuoden välein. Tutkittavilla oli säännöllinen kuukautiskierto eivätkä he olleet vaihdevuosissaan. Nivelreumaa sairastavat aikuiset jaettiin kahteen ryhmään: kortisonia käyttäviin (48) sekä kortisonia käyttämättömiin (26). Tutkittavien taudin aktiivisuutta, toimintakykyä, reumalääkkeiden ja kortisonin käyttöä arvioitiin. Seurannan alussa kortisonia käyttävillä oli alhaisemmat luuntiheysarvot lannerangassa ja reisiluun kaulassa kuin kortisonia käyttämättömillä reumaa sairastavilla. Kahden vuoden seurannassa lannerangan ja reisiluun kaulan keskimääräisen luuntiheyden lasku oli merkitsevä vain kortisonia käyttävien nivelreumaa sairastavien ryhmässä. Kuitenkin, kun tarkasteltiin luun määrän ja sen mitta-alueen pinta-alan muutosta seurannan aikana, ryhmien välillä lannerangassa ja reisiluun kaulassa ei havaittu merkitsevää muutosta. R.P. Heaney (2005) on pääkirjoituksessaan vaatinutkin, että seurantatutkimuksissa tulisi ryhmien välistä luuntiheyden muutosta aina tarkastella luunmäärän ja sen mitta-alueen pinta-alan muutoksena. Tutkituista kliinisistä tekijöistä vain paino oli yhteydessä luuntiheyden muutokseen. Kolmannessa osatyössä 116 lastenreumaa sairastavan nuoren aikuisen ja 68 saman ikäisen verrokin lannerangan ja reisiluun kaulan luuntiheydet mitattiin. Lastenreumaa sairastavat aikuiset oli jaettu kahteen ryhmään: aktiivista tautia sairastaviin sekä niihin, joilla ei voitu enää havaita taudin aktiivisuutta viimeiseen kahteen vuoteen. Lastenreumaa sairastavien aikuisten reisiluun kaulan luuntiheydet olivat alentuneet verrattuna verrokkeihin, erityisesti miehillä. Paino ja kortisonin käyttö olivat yhteydessä alentuneeseen luuntiheyteen. Osteoporoosia oli vain 2,6%:lla nuorista aikuisista lastenreumapotilaista. Neljännessä osatyössä tutkittiin Kansaneläkelaitoksen rekistereistä vuosina 2000-2007 nivelreumalääkkeiden erityiskorvattavuuden juuri saaneiden nivelreumapotilaiden reseptillä ostamien osteoporoosilääkkeiden ja kortisonin käyttöä. Rekisteritietoa analysoitiin neljänä kahden vuoden jaksona, alkaen vuodesta 2000. Naisia 14 878 nivelreumapotilaasta oli 68% ja heistä iältään yli 55vuotiaita oli 55%. Ensimmäisen vuoden aikana lääkekorvattavuuden myöntämisestä osteoporoosilääkkeitä oli ostanut 9% nivelreumapotilasta, pääosin bisfosfonaatteja. Kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita oli reseptillä ostanut 26% nivelreumapotilaista. Kortisonia käytti noin puolet nivelreumapotilaista vuosina 2000 2005. Heistä 24% miehistä ja 38% naisista oli ostanut reseptillä kalsium- ja D-vitamiinivalmistetta. Vastaavasti kortisonia käyttämättömistä nivelreumapotilaista 13% miehistä ja 21% naisista oli ostanut kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita. Nivelreumapotilaista, jotka käyttivät kortisonia, osteoporoosilääkkeitä oli ostanut 6% miehistä ja 14% naisista, kun vastaavat luvut kortisonia käyttämättömillä nivelreumapotilailla olivat miehillä 3% ja naisilla 8%. Varhaista nivelreumaa sairastavilla osteoporoosilääkkeiden käyttö oli vähäistä ja tavallisinta iäkkäillä naisilla. Havaittiin, että pitkään nivelreumaa sairastaneiden potilaiden lannerangan ja reisiluun kaulan luuntiheyden muutokset seurannan aikana olivat vähäisiä. Premenopausaalisilla nivelreumapotilailla havaittiin samantyyppinen muutos. Seurattaessa luuntiheyden muutosta ryhmien välillä on aina syytä tarkastella luuntiheyden muutoksen lisäksi myös luunmäärän ja sen mitta-alueen pinta-alan muutosta. Lastenreumaa sairastavilla nuorilla aikuisilla osteoporoosi oli vähäistä. Varhaista nivelreumaa sairastavien ja kortisonia käyttävien osteoporoosilääkkeiden reseptiostot oli vaatimattomat ensimmäisen vuoden aikana nivelreuman hoidon lääkekorvattavuuden myöntämisestä. Lisätutkimuksia tarvitaan nivelreumaa sairastavien luuntiheyden muutoksen ja vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi

Sysmäjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, Sysmäjärvi ja Sääperi – Pohjois-Karjalan lintuvesien aatelia

Sysmäjärven Natura 2000 -alue (FI0700001 (SPA)) sijaitsee Pohjois-Karjalassa Liperin kunnan ja Outokummun kaupungin alueella. Natura 2000 -alue on laajuudeltaan 734 hehtaaria. Pääosa Natura 2000 -alueesta on toteutettu luonnonsuojelulailla perustamalla alueelle yksityisomistuksessa olevia suojelualueita, valtion omistuksessa on vain noin 9 ha ja loput on toteutettu vesilailla. Matala ja rehevä järvi on Pohjois-Karjalan arvokkaimpia lintuvesiä. Sysmäjärven linnustoa on kartoitettu useaan otteeseen 1970-luvulta lähtien. Kesällä 2005 suoritetussa kartoituksessa havaittiin 13 pesivää vesilintulajia, pesiviä varpuslintulajeja tavattiin 42 lajia ja muita lajeja (haikarat, kahlaajat, petolinnut) 24 lajia. Suojeluarvoiltaan arvokkaimmat alueelta tavattavat lajit ovat kaulushaikara, laulujoutsen ja ruskosuohaukka. Sysmäjärvi on myös merkittävä muutonaikainen levähdysalue. Sysmäjärvi on yksi Pohjois-Karjalan tärkeimmistä lintuharrastuskohteista. Sysmäjärvellä on lintutornit Jakaranlahdessa sekä Lahdenjoensuussa. Sysmäjärven kunnostustoimet aloitettiin vuonna 2006 Euroopan unionin EAKR-rahoituksen turvin. Lintuvesien kunnostustoimina Sysmäjärvellä on toteutettu vesikasvillisuuden poistoa, rantaniittyjen kunnostusta ja hoitoa, pesimäsaarekkeiden rakentamista sekä pienpetopyyntiä

Pohjois-Karjalan lintuvesien aatelia

Tohmajärven kunnassa sijaitsevat Värtsilän laakson Natura 2000 -alueet muodostuvat kahdesta erillisestä Natura 2000 -alueesta: Värtsilän laakson (FI0700004 (SCI ja SPA)) sekä Värtsilän laakson luontokokonaisuus (FI0700025 (SPA)) -nimisistä alueista. Natura 2000 -alue on laajuudeltaan 522 hehtaaria. Pääosa Natura 2000 -alueesta on toteutettu luonnonsuojelulailla perustamalla alueelle yksityisomistuksessa olevia suojelualueita, loput on toteutettu vesi- ja rakennuslailla. Alueen lintuvedet – Sääperinjärvi ja Uudenkylänlampi – ovat Pohjois-Karjalan arvokkaimpia lintuvesiä. Sääperinjärveä ympäröivät pellot ovat tärkeitä ruisrääkän pesimäalueita. Röykynvaaran lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueen erikoisuuksiin kuuluu myös harvinainen rupilisko, jota tavataan Piilovaaran alueen lammista. Koko Värtsilän laakson Natura 2000 -alueella tavataan noin 150 pesivää lintulajia ja kaikkiaan alueella on havaittu noin 260 lajia. Värtsilän laakso on yksi Pohjois-Karjalan tärkeimmistä lintuharrastuskohteista. Alueella on lintutornit Lösönlahdella sekä vuonna 2007 avattu torni Hopeakalliolla. Värtsilän laakson alueella toteutettiin elinympäristön kunnostustoimia vuosina 2006–2007 Euroopan unionin EAKR-rahoituksen turvin. Toimenpiteet käsittivät vesikasvillisuuden poistoa, rantaniittyjen kunnostusta ja hoitoa, rantametsien hoitoa, pesimäsaarekkeiden rakentamista sekä pienpetopyyntiä

Värtsilän laakson Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma

Tohmajärven kunnassa sijaitsevat Värtsilän laakson Natura 2000 -alueet muodostuvat kahdesta erillisestä Natura 2000 -alueesta: Värtsilän laakson (FI0700004 (SCI ja SPA)) sekä Värtsilän laakson luontokokonaisuus (FI0700025 (SPA)) -nimisistä alueista. Natura 2000 -alue on laajuudeltaan 522 hehtaaria. Pääosa Natura 2000 -alueesta on toteutettu luonnonsuojelulailla perustamalla alueelle yksityisomistuksessa olevia suojelualueita, loput on toteutettu vesi- ja rakennuslailla. Alueen lintuvedet – Sääperinjärvi ja Uudenkylänlampi – ovat Pohjois-Karjalan arvokkaimpia lintuvesiä. Sääperinjärveä ympäröivät pellot ovat tärkeitä ruisrääkän pesimäalueita. Röykynvaaran lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueen erikoisuuksiin kuuluu myös harvinainen rupilisko, jota tavataan Piilovaaran alueen lammista. Koko Värtsilän laakson Natura 2000 -alueella tavataan noin 150 pesivää lintulajia ja kaikkiaan alueella on havaittu noin 260 lajia. Värtsilän laakso on yksi Pohjois-Karjalan tärkeimmistä lintuharrastuskohteista. Alueella on lintutornit Lösönlahdella sekä vuonna 2007 avattu torni Hopeakalliolla. Värtsilän laakson alueella toteutettiin elinympäristön kunnostustoimia vuosina 2006–2007 Euroopan unionin EAKR-rahoituksen turvin. Toimenpiteet käsittivät vesikasvillisuuden poistoa, rantaniittyjen kunnostusta ja hoitoa, rantametsien hoitoa, pesimäsaarekkeiden rakentamista sekä pienpetopyyntiä

Terveys, toimintakyky ja estettömyyden haasteet selkäydinvammaisten joukossa Suomessa: FinSCI-tutkimuksen protokolla

Background and purpose: The purpose of the Finnish Spinal Cord Injury Study (FinSCI) is to identify factors related to the health and functioning of people with spinal cord injury, their challenges with accessibility, and how such factors are interconnected. The International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) is used as a structured framework in the study. Design: Protocol of mixed methods study. Results: Study participants were recruited from all 3 spinal cord injury outpatient clinics in Finland. The final target group consists of 1,789 subjects with spinal cord injury. The final questionnaire was formed from 5 different patient-reported instruments. The spinal cord injury-specified instruments are the Spinal Cord Injury Secondary Condition Scale, the Spinal Cord Independence Measure, and the Nottwil Environmental Factors Inventory Short Form. In addition, questions from the following generic instruments were chosen after a selection process: the Patient-Reported Outcomes Measurement Information System, PROM'S (R), and the National Study of Health, Well-being and Service, FinSote. Altogether, the final questionnaire covers 64 ICF categories and consists of 151 ICF-linked questions. Conclusion: The formulated questionnaire covers widely different aspects of health, functioning and accessibility. The questionnaire results and subsequent interviews will help in developing care and rehabilitation policies and services for people with spinal cord injury.Peer reviewe

Prevalence of comorbidities and secondary health conditions among the Finnish population with spinal cord injury

Study design A cross-sectional study. Objectives To explore the prevalence of comorbidities, secondary health conditions (SHCs), and multimorbidity in the Finnish population with spinal cord injury (SCI). Setting The data were collected from the Finnish Spinal Cord Injury Study (FinSCI). Participants were identified from three SCI outpatient clinics responsible for the lifelong follow-up of persons with SCI in Finland, (n = 884 participants, response rate; 50%). Methods The FinSCI-questionnaire included a question from the National Study of Health, Well-being, and Service (FinSote) for screening 12 comorbidities. The reference data of the general population for that question were received from the Finnish Institute for Health and Welfare. The Spinal Cord Injury Secondary Condition Scale (SCI-SCS) was used to screen 16 SHCs. The data were analysed with univariate testing and multivariable negative binomial regression modelling. Results The most common comorbidities were high blood pressure/hypertension (38%), back problems (28%), and high cholesterol (22%). The most common SHCs were joint and muscle pain (81%), muscle spasms (74%), chronic pain (71%), and bowel problems (71%). The prevalence of comorbidities was highest among persons aged >= 76 years (mean; 2.0; scale range; 0-12). The prevalence of SHCs was highest in the severity of SCI group C1-4 AIS A, B, and C (mean; 8.9; scale range; 0-16). Conclusions Further research on geriatrics in SCI, non-traumatic SCI, and knowledge of the needs of persons with cervical lesion AIS A, B, or C is required, due to the fact that the prevalence of multimorbidity is high in these groups.Peer reviewe

Health-related factors for work participation in persons with spinal cord injury in Finland

Objective: To explore work participation and the health-related factors affecting work participation among the Finnish Spinal Cord injury (FinSCI) study population (n = 884). Methods: A cross-sectional explorative observational study in the FinSCI community survey applying Patient-Reported Outcomes Measurement Information System (PROMIS®) forms on Social Health and Global Health. Analyses of socio-demographic and injury-related data were performed. Results: Employment among the study population (n = 452) was 26.5%. Physical, Mental, Social and General Health were better in the employed group compared with work-age persons not working. Logistic regression showed that work participation was related to all health domains, but Physical Health and Ability to Participate in Social Roles and Activities in Social Health were the strongest indicators of likelihood of being at work. Paraplegia and young age were associated with increased likelihood of work participation. Conclusion: The first national survey among people with spinal cord injury in Finland shows low level of employment. The results suggest that pain, physical function, and ability to participate in social roles should be monitored by health and vocational professionals when assessing a person's likelihood of being in work.Peer reviewe

Työllisyyden kuntakokeilujen arviointi I väliraportti

Työllisyyden kuntakokeilujen 2021-2023 arviointitutkimuksen ensimmäisessä väliraportissa kuvataan kokeilujen käynnistymistä pääasiassa viiden esimerkkialueen (Pirkanmaa, Oulu, Helsinki, Pori, Etelä-Pohjanmaa) kokemusten ja kuntatason tilastojen valossa. Koronapandemia ja odotettua suurempi uuden henkilöstön rekrytointitarve erityisesti suurissa kunnissa ovat hidastaneet asiakkaiden palvelua, mikä havaitaan aktivointiasteen laskuna kokeilukunnissa kansalliseen keskiarvoon verrattuna. Kokeiluissa valmistellaan palvelujen kunnallistamista vuonna 2024 tilanteessa, jossa samanaikaisesti ollaan siirtymässä ”Pohjoismaiseen palvelumalliin” vuonna 2022 ja työvoima- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyön rakenteet muuttuvat sote-uudistuksen myötä 2023. Uuden palveluekosysteemin kehittäminen on edistynyt selvimmin osaamisen kehittämisen alueella, mutta yritys- ja työnantajapalveluiden ja kuntoutus- ja työkykypalveluiden yhteiskehittäminen etsii muotojaan. Raportissa nousee esille tarve vahvistaa yhteiskehittämistä valtion ja kuntien kesken, kuntien välistä vertaisoppimista, yrityspalveluja koskevaa yhteistyötä, asiakaskohtaamista, kuntoutus- ja työkykypalveluiden yhteistyötä uusissa rakenteissa, monenkeskisen työllisyyden ekosysteemin johtamista, ja yhteisen tiedolla johtamista palvelevan tietojärjestelmän kehittämistä. Havaintoja verrataan muiden maiden kokemuksiin. Työllisyysvaikutusten arviointi on mahdollista vasta tulevaisuudessa. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.nonPeerReviewe